Huoh, kirjoittelu sitten jäi heti alkuinnostuksen jälkeen. Allekirjoittaneen puolustukseksi on sanottava, että vapaa-aika on ollut melkoisen buukattua viime aikoina, koska olen joutunut ajamaan parin kuukauden ajan päivittäin tunnin matkan Pornaisiin edestakaisin hoitamaan hevostani, joka on siis normaalisti 5 pvä / vko innokkaan vuokraajatytön huollettavana. Nyt kuitenkin hoitajatyttö meni ja sairastui, joten iltaisin olen siis tullut töistä kotiin, pakannut koirat autoon ja niiden aktivoinnin / lenkityksen / treenaamisen ja hevosen liikutuksen ja hoitamisen + tallimatkojen jälkeen mä olen ollut kotona joka ilta klo 22.30 jälkeen. Ja sama juttu uudestaan seuraavana päivänä.  Nyt hoitaja on onneksi toipunut, joten päästään palaamaan normaaliin rytmiin ja mullekin jää aikaa myös sohvalla istumiseen.

Rio on kasvanut kohisten ja oppinut paljon uutta. Edelleen me ollaan sitä mieltä, että meidän ipana on ihan mahtava tyyppi, jonka kanssa elo on melko helppoa (ainakin noiden meidän ärriereiden pentuaikaan verrattuna). Se kulkee reippaasti mukana tallilla, osaa pysyä poissa hevosten tarhoista / karsinoista ja pysyy kauempana, kun niitä talutetaan tallialueella. Tallivuoroja tehdessä Rio on reippaana apupoikana mukana. Se kulkee aina mukana, kun vien hevosia tarhaan / tuon niitä sisälle, ja osaa jo hienosti jäädä istumaan tarhan portin ulkopuolelle, kun mä menen hevosten kanssa tarhaan. Hevosille ruokia laitettaessa Rion pitää aina päästä maistamaan, mitä ämpäristä löytyy ja tilaisuuden tullen se karkaa varastamaan porkkanoita tai kuivattua leipää herkkupussista. Ihan huomaamatta se on oppinut myös väistä- käskyn, jolla se osaa hienosti väistää vähän kauemmas. Muutenkin sitä voi pitää ihan joka paikassa mukana, se ei pelkää mitään ja osaa odottaa rauhassa niin tarvittaessa.

Rion on ihan ehdottomasti päästävä päivittäin juoksemaan vapaana, muuten se purkaa loputonta energiaansa johonkin ei-niin-rakentavaan -toimintaan, kuten esim. kenkien pureskeluun. Metsässä on kiva juoksennella ja kanniskella meille aina erilaisia aarteita näytille. Metsässä ollaan harjoiteltu paljon luoksetuloja ja lähellä kulkemista, nykyään Rio osaakin jo kauempaakin tulla käskystä kulkemaan vierelle. Näin onnistuu esim. koirien ohitus (ainakin silloin jos mä kerkeän käskeä Rion kävelemään vierelle ennen, kuin se huomaa itse ohitettavan koiran, toisenlaista tilannetta ei ole vielä tullut vastaan). Metsässä kävellessä tuntuu ihan hassulta, kun Rio ei ole ollenkaan hajujen perään, vaan pyörii pääasiassa meidän lähettyvillä. Nemo ja Myy kun kulkevat koko ajan nenät maassa hyviä vainuja metsästäen...

Myös elämän tarkoitus on selvinnyt Riolle, se on luonnollisesti agility. "Treeneissä" käydään perjantaisin Keravalla JAU:n hallilla, mistä me ollaan vuokrattu hallivuoro. Teen treeneissä usein Nemon kanssa vain yhden / kaksi ratasuoritusta kisamaisesti, joten meille varatusta vartista jää hyvin aikaa Rion pyörittelyyn. Ollaan tehty Rimpan kanssa lyhyitä radanpätkiä muutamalla hypyllä (rimat maassa) ja putkella / pussilla, ja treenit on sujuneet oikein hyvin. Rio hanskaa jo takaakierrot ja lähtee hyvin valsseihin/persjättöihin/takaaleikkauksiin mukaan, nyt pitäisi kiinnittää huomiota tuohon rauhoittumispuoleen...  Rio treenaa aina ihan sata lasissa eikä välitä häiriöistä tuon taivaallista, mutta haukkuu ärsyttävästi, kun kierrokset nousee. Nyt siis keskitytään siihen, että tekemään pääsee vasta, kun ollaan hiljaa ja rauhassa. Viimeksi huomasin myös, että namipalkka ei meinaa herralle kelvata, vaan hän haluaisi mielummin jatkaa agiliitelyä. Nameilla on kuitenkin niin hyvä rauhoittava vaikutus, että nyt sitten radalle ei pääse ennen, kuin odottaa hiljaa ja syö palkaksi annetun namin. Näin me tehtiin Nemonkin kanssa, ja ihan hyvä siitä tuli... Tai noh, ainakin se on nykyään agilityssäkin ahne possu.

Tokoilut sujuu myös oikein mainiosti. Viimeisen parin viikon aikana tekemiseen on tullut sähäkkyyttä tosi paljon lisää, joten mun on tarvinnut miettiä omia apuliikkeitäni sen mukaan. Perusasento löytyy pienen apuaskeleen avulla, ilman apuja asento jää helposti väljäksi / on vino, joten olen pitänyt avun vielä mukana. Seuraaminen sujuu imuuttamalla ja kakejen vaihdot kädellä avustamalla. Luoksetulon eteentuloa ollaan harjoiteltu myös ahkerasti, ja Rio osaa hienosti tiivistää asentoa käskystä. Paikallaanoloja ollaan tehty istuen / maaten, ja niihin on lisätty häiriötä ja aikaa pikkuhiljaa. Ruutua ollaan tehty targetin avulla ja merkkiä kierrelty muuten vaan naksun avulla. Viimeksi eilen oltiin Nemon agilitytreenien jälkeen agilityhallissa treenamassa tokoa, kun muut treenasi hallissa agia, eikä Rio ottanut häiriötä muista koirista lainkaan. Ja toinen on kuitenkin vasta 4 kk... Viimeisimpänä tokoiluun on tullut mukaan on tullut nouto, jota on treenattu noutokapulan lisäksi erilaisilla esineillä, mm. hevosen harjalla, pallolla ja mun hanskalla. Aina kun ei satu tuo kapula mukaan... Olen vaatinut alusta asti palautusta käteen, jotta tästä ei tulisi ongelmaa myöhemmin ja en ole ainakaan huomannut, että Rio olisi tästä mitenkään turhautunut tai ottanut nokkiinsa. Viimeksi hevosen harjaa heitellessäni huomasin, että Rio kiertää jo ihan oikeaoppisesti "noutokapulan" taakse noutaessaan, ja tuo sen sitten mulle takaisin oikein reippaasti. Ihanaa, alkuaikojen esineiden omimisesta ei ole enää tietoakaan, turhaan ei tehty hommia heti pikkupennusta lähtien!  Muutenkin Rio kuskaa aina aarteitaan mulle näytille ja on kovasti polleana, kun mä kehun kuinka hienon aarteen se on taas löytänyt. Hölmö piski.