Tohelo omistaja meni ja teloi nilkkansa agilitytreeneissä tiistaina ja kulkee nyt sauvoilla. Ei se onneksi murtunut ole, mutta nivelsiteistä löytyi repeämä, jota nyt paranellaan levolla ja jumpalla. Koirien treenamisen ja ulkoiluttamisen tää toki tekee hieman hankalaksi, mutta onneksi on tuo ahkera kepo, joka hoitaa koirien lenkityksen mun maatessa sohvalla. Ja sehän ei tunnetusti sovi lainkaan mun luonteenlaadulleni, joten mä olenkin jo kahden lepäilypäivän jälkeen täysin kypsä.

Viime viikonloppuna sattui Rion kanssa jotain uutta ja ihmeellistä, kun se kadotti korvansa ihan täysin eikä totellut, kun mä kutsuin sitä luokse. Me oltiin tallilla tekemässä aamutallia, kun tallille tuli ihana leikkikaveri, iso labradorinnoutajauros. Rio ja kaverikoira juoksenteli tallin pihalla sillä välin, kun mä vein hevosia tarhaan. Kun mä olin valmis hevosten kanssa, kutsuin reilun puoli tuntia kaverinsa kanssa riehunuttua Rioa, joka lähtikin tulemaan mua kohti, mutta kääntyi muutaman askeleen jälkeen takaisin leikkikaverinsa luokse, minkä jälkeen koirat katosi tallin kulman taakse. Mä marssin koirien perään ja löysin ne leikkimästä mutalammikosta. Labbis makasi lammikossa kyljellään ja Rio hyppi kaverin ympärillä. Kutsuin Rioa uudestaan tuloksetta, minkä jälkeen mä kävelin Rion luokse, nappasin sen kiinni ja saattelin sen suoraan autoon. Tyhmä, tyhmä minä, ei olis pitänyt kutsua kun toisella oli kivaa, mutta en oikein voinut enää jättää juttua keskenkään. Hetken päästä hain Rion autosta ja päästin sen taas leikkimään kaverin kanssa. Nyt pikku-ukko olikin ihan eri tavalla kuulolla ja kävi aina välillä tsekkaamassa, että hän on edelleen mun mielestä tosi hieno ja fiksu.  Luoksetulo maittoikin ihan eri tavalla, ja palkkasin sen onnistuneesta suorituksesta oikein kunnon riehumis-repimisleikillä.

Viikonloppuna Rio sai taas uusia kokemuksia, kun se pääsi lauantaina vierailemaan mun kummitytön luona Ylöjärvellä ja sunnuntaina canicross-kisoihin kannustamaan tuttuja. Kummitytön perheessä on kolme pientä lasta, kani ja kaksi koiraa, joten menoa ja meinikiä riitti. Rio oli lasten keskellä heti kuin kotonaan, eikä säikähtänyt kiljahteluista, itkusta tai äänekkäistä leikeistä tippaakaan. Kani oli ensialkuun vähän pelottava , mutta hetken ihmeteltyään Rio rupesi haastamaan sitä leikkiin. Aina välillä Rioa piti vähän rauhoitella, kun sillä meinasi mennä lasten kanssa vähän turhan lujaa ja se meinasi innostua esim. hyppimään, mutta olin siitä kyllä tosi ylpeä. Pikkubortsu on kyllä kotonaan ihan missä vaan... Sunnuntaina mä osallistuin lainamalikka-Ollin kanssa RimA:n järjestämiin canicrossin sm-kisoihin RimA:n joukkueessa, ja Rio pääsi mukaan kannustamaan. Kisojen jälkeen se pääsi vielä juoksentelemaan vapaana kilpailujen lähtöalueelle yhdessä Plikka-kelpien kanssa kun me purimme pois ratanauhoja ja telttoja, ja siinä rytäkässä pikku-ukko taisi rakastua... Plikka oli sen mielestä vaan niiin ihana!  Pariin otteeseen jouduttiin kutsumaan koirat luokse, kun lähtöalueelle tupsahti muita koiria ja Rio juoksi aina meidän luokse ensimmäisenä. Se oli ihan mahtavan hyvin kuulolla, ihan selvästi edellispäivän muistutus oli sillä vielä mielessä.

Muuten ollaan tokoiltu oikein ahkerasti. Kun pystyin vielä kävelemään, me aloiteltiin seuraamisessa vähän täyskäännöksiä, pienempiä käännöksiähän me ollaan tehty jo pitkään. Lisäksi me ollaan otettu ohjelmaan vähän sivuttaisaskelia. Rion seuraaminen on tosi intensiivistä ja se onkin nykyään yksi sen suosikkijutuista. Sen mielestä on tosi kiva leikki yrittää pysytellä koko ajan oikeassa paikassa mun mutkitteluista yms. huolimatta, ja se on oppinut tiivistämään asentoa ihan itsenäisesti. Toki me treenataan ihan vaan imuttamalla, mutta mä olen kyllä oikein ylpeä tosta ipanasta.  Nouto sujuu erinomaisesti, Rio noutaa vauhdilla ja palauttaa käteen, mutta... Mä oon alkanut huomata, että se suhtautuu noutamiseen jo hieman liiankin innokkaasti. Se ei hauku ja malttaa muutenkin mielensä hyvin, mutta sillä on noutaessa "se ilme".  Viimeksi palkkasin sitä hienosta käteen palautuksesta namilla, ja se ei kelvannutkaan, joten nyt on oltava aika varovainen, ettei tästä tule pakkomiellettä. Aatelin aloittaa myös jonkunasteiset pitoharjoitukset, vaikka me ei nyt alunperin ollakaan treenattu noutoa takaperin ketjuttamalla. Aletaan nyt sitten hioa tuota silloin tällöin esiintyvää pureskelua pois, kun se itse nouto ja palautus sujuu vauhdikkaasti.

Hakuilussa on tullut Rion kanssa vähän taukoa, mutta ollaan tehty välillä kavereiden kanssa hajunhakutreenejä. Se nyt on ollut semmoista leikkiä, kaveri piiloon, me käydään hakemassa haju ja mä lähetän Rion ukolle vähän matkan päästä, mutta onpahan tehty edes jotain. Viikonloput on sujuneet niin tiiviisti Nemon kanssa kisoissa, että me ei olla päästy oikeisiin treeneihin kolmeen viikkoon, ja nyt sitten taukoa tulee vielä lisää.   Agilityn kanssa tulee myös vähän taukoa, tosin mä ajattelin ottaa parit irtoamistreenit viikonloppuna, kun silloin mun ei tarvitse itse liikkua. Sylkkäreitä / poispäin käännöksiä ja siivekkeen kiertoja yms. helppoa pyöritystä me voidaan toki tehdä nyt sairaslomalaisinakin, samoin ajattelin kaivaa netistä parit temput, joita voidaan harjoitella. Lisäksi ajattelin keskittyä treenaamaan kaukoja naksun avulla, jotta saan Riolle vielä vahvistettua, mitä mä siltä haluan. Joten eiköhän tää tästä.

 

 

Huoh, kirjoittelu sitten jäi heti alkuinnostuksen jälkeen. Allekirjoittaneen puolustukseksi on sanottava, että vapaa-aika on ollut melkoisen buukattua viime aikoina, koska olen joutunut ajamaan parin kuukauden ajan päivittäin tunnin matkan Pornaisiin edestakaisin hoitamaan hevostani, joka on siis normaalisti 5 pvä / vko innokkaan vuokraajatytön huollettavana. Nyt kuitenkin hoitajatyttö meni ja sairastui, joten iltaisin olen siis tullut töistä kotiin, pakannut koirat autoon ja niiden aktivoinnin / lenkityksen / treenaamisen ja hevosen liikutuksen ja hoitamisen + tallimatkojen jälkeen mä olen ollut kotona joka ilta klo 22.30 jälkeen. Ja sama juttu uudestaan seuraavana päivänä.  Nyt hoitaja on onneksi toipunut, joten päästään palaamaan normaaliin rytmiin ja mullekin jää aikaa myös sohvalla istumiseen.

Rio on kasvanut kohisten ja oppinut paljon uutta. Edelleen me ollaan sitä mieltä, että meidän ipana on ihan mahtava tyyppi, jonka kanssa elo on melko helppoa (ainakin noiden meidän ärriereiden pentuaikaan verrattuna). Se kulkee reippaasti mukana tallilla, osaa pysyä poissa hevosten tarhoista / karsinoista ja pysyy kauempana, kun niitä talutetaan tallialueella. Tallivuoroja tehdessä Rio on reippaana apupoikana mukana. Se kulkee aina mukana, kun vien hevosia tarhaan / tuon niitä sisälle, ja osaa jo hienosti jäädä istumaan tarhan portin ulkopuolelle, kun mä menen hevosten kanssa tarhaan. Hevosille ruokia laitettaessa Rion pitää aina päästä maistamaan, mitä ämpäristä löytyy ja tilaisuuden tullen se karkaa varastamaan porkkanoita tai kuivattua leipää herkkupussista. Ihan huomaamatta se on oppinut myös väistä- käskyn, jolla se osaa hienosti väistää vähän kauemmas. Muutenkin sitä voi pitää ihan joka paikassa mukana, se ei pelkää mitään ja osaa odottaa rauhassa niin tarvittaessa.

Rion on ihan ehdottomasti päästävä päivittäin juoksemaan vapaana, muuten se purkaa loputonta energiaansa johonkin ei-niin-rakentavaan -toimintaan, kuten esim. kenkien pureskeluun. Metsässä on kiva juoksennella ja kanniskella meille aina erilaisia aarteita näytille. Metsässä ollaan harjoiteltu paljon luoksetuloja ja lähellä kulkemista, nykyään Rio osaakin jo kauempaakin tulla käskystä kulkemaan vierelle. Näin onnistuu esim. koirien ohitus (ainakin silloin jos mä kerkeän käskeä Rion kävelemään vierelle ennen, kuin se huomaa itse ohitettavan koiran, toisenlaista tilannetta ei ole vielä tullut vastaan). Metsässä kävellessä tuntuu ihan hassulta, kun Rio ei ole ollenkaan hajujen perään, vaan pyörii pääasiassa meidän lähettyvillä. Nemo ja Myy kun kulkevat koko ajan nenät maassa hyviä vainuja metsästäen...

Myös elämän tarkoitus on selvinnyt Riolle, se on luonnollisesti agility. "Treeneissä" käydään perjantaisin Keravalla JAU:n hallilla, mistä me ollaan vuokrattu hallivuoro. Teen treeneissä usein Nemon kanssa vain yhden / kaksi ratasuoritusta kisamaisesti, joten meille varatusta vartista jää hyvin aikaa Rion pyörittelyyn. Ollaan tehty Rimpan kanssa lyhyitä radanpätkiä muutamalla hypyllä (rimat maassa) ja putkella / pussilla, ja treenit on sujuneet oikein hyvin. Rio hanskaa jo takaakierrot ja lähtee hyvin valsseihin/persjättöihin/takaaleikkauksiin mukaan, nyt pitäisi kiinnittää huomiota tuohon rauhoittumispuoleen...  Rio treenaa aina ihan sata lasissa eikä välitä häiriöistä tuon taivaallista, mutta haukkuu ärsyttävästi, kun kierrokset nousee. Nyt siis keskitytään siihen, että tekemään pääsee vasta, kun ollaan hiljaa ja rauhassa. Viimeksi huomasin myös, että namipalkka ei meinaa herralle kelvata, vaan hän haluaisi mielummin jatkaa agiliitelyä. Nameilla on kuitenkin niin hyvä rauhoittava vaikutus, että nyt sitten radalle ei pääse ennen, kuin odottaa hiljaa ja syö palkaksi annetun namin. Näin me tehtiin Nemonkin kanssa, ja ihan hyvä siitä tuli... Tai noh, ainakin se on nykyään agilityssäkin ahne possu.

Tokoilut sujuu myös oikein mainiosti. Viimeisen parin viikon aikana tekemiseen on tullut sähäkkyyttä tosi paljon lisää, joten mun on tarvinnut miettiä omia apuliikkeitäni sen mukaan. Perusasento löytyy pienen apuaskeleen avulla, ilman apuja asento jää helposti väljäksi / on vino, joten olen pitänyt avun vielä mukana. Seuraaminen sujuu imuuttamalla ja kakejen vaihdot kädellä avustamalla. Luoksetulon eteentuloa ollaan harjoiteltu myös ahkerasti, ja Rio osaa hienosti tiivistää asentoa käskystä. Paikallaanoloja ollaan tehty istuen / maaten, ja niihin on lisätty häiriötä ja aikaa pikkuhiljaa. Ruutua ollaan tehty targetin avulla ja merkkiä kierrelty muuten vaan naksun avulla. Viimeksi eilen oltiin Nemon agilitytreenien jälkeen agilityhallissa treenamassa tokoa, kun muut treenasi hallissa agia, eikä Rio ottanut häiriötä muista koirista lainkaan. Ja toinen on kuitenkin vasta 4 kk... Viimeisimpänä tokoiluun on tullut mukaan on tullut nouto, jota on treenattu noutokapulan lisäksi erilaisilla esineillä, mm. hevosen harjalla, pallolla ja mun hanskalla. Aina kun ei satu tuo kapula mukaan... Olen vaatinut alusta asti palautusta käteen, jotta tästä ei tulisi ongelmaa myöhemmin ja en ole ainakaan huomannut, että Rio olisi tästä mitenkään turhautunut tai ottanut nokkiinsa. Viimeksi hevosen harjaa heitellessäni huomasin, että Rio kiertää jo ihan oikeaoppisesti "noutokapulan" taakse noutaessaan, ja tuo sen sitten mulle takaisin oikein reippaasti. Ihanaa, alkuaikojen esineiden omimisesta ei ole enää tietoakaan, turhaan ei tehty hommia heti pikkupennusta lähtien!  Muutenkin Rio kuskaa aina aarteitaan mulle näytille ja on kovasti polleana, kun mä kehun kuinka hienon aarteen se on taas löytänyt. Hölmö piski.

Tiistaina alkoi Myyn tokokurssi Riitta Jantunen-Korrin opissa. Kurssilaiset saivat valita kaksi liikettä, joita katsottiin yhdessä Riitan kanssa, ja sen lisäksi kierrettiin eri pisteissä treenaamassa noutoa, hyppyä, ruutua ja paikallaanoloa. Meidän henk. koht. aika Riitan kanssa kului pitkälti keskustellessa kuuron koiran koulutuksesta ja saatiinkin pari oikein hyvää vinkkiä esim. hypyn työstämiseen. Liikkeistä käytiin läpi kaukokäskyt ja perusasento, siinä kun Myyllä on tapana laittaa kaula hassusti mutkalle kontaktia hakiessaan. Kaukokäskyissä keskityttiin istu-seiso -vaihtoihin ja saatiinkin niiden treenaamiseen oikein hyvät ohjeet. Lisäksi Riitta kehui Myyskää oikein reippaaksi toko-koiran aluksi. Minä valitin Myyn häiriöherkkyydestä, mutta Riitan mielestä Myy kesti oikein hyvin häiriötä eikä hän ollut lainkaan huolissaan asiasta. Lisäksi Myy tekee kuulemma asiat ihailtavan innokkasti ja reippaasti. Meidän pieni maanantaikappale onkin reipas tokokoira, meidän yhteinen laji on selvästi löytynyt ja vielä ihan vahingossa! :)

Rion kanssa tehtiin kotona niitä tavallisia toko-juttuja, perusasentoa ja lyhyitä paikallaanoloja. Treeniaika ei vaan ollut paras mahdollinen, energiaa kun oli työpäivän jälkeen ja ennen ulospääsyä vähän liikaa... Käytiin metsälenkillä, missä tehtiin luoksetuloja lelupalkalla. Leikkiminen onnistuu jo tosi hienosti, enää Rio ei lähde kuskailemaan leluja pois mun luolta, vaan tyrkyttää niitä takaisin revittäväksi. Leikitään nyt kuitenkin kahdella lelulla, pysyypähän vauhti jatkuvasti yllä. Lisäksi tehtiin vähän puunkiertoja, Rio veti ne ihan kauhealla vauhdilla ja haukkuen hurjasti juostessaan. "Metsäagility" onkin yksi Rion suosikkitouhuista. :) Rimpulalla on selvästi tuo haukkuminen melko herkässä ja se käyttää muutenkin ääntään melko paljon. Agilitykentällä se haukkuu mennessään ja hakumetsällä maalimiehen "löydettyään" se alkoi haukkua innokkaasti. Onpahan ilmaisutapa ainakin jo valittuna... ;) Tyhjän haukkumista ei ole vielä ilmennyt ja tuollaista innostuessaan haukkumista en koe ongelmaksi, joten haukkukoon jos huvittaa. Se osaa onneksi lopettaa käskettäessä, esimerkiksi sisällä Myyn kanssa leikkiessään meteliä on välillä vähän liikaakin. Myöskään tokoilun yhteydessä ei haukkumista ole ilmennyt, ja jos siitä tulee joskus ongelma, niin mietitään ratkaisua asiaan sillon. Mä olen ilmeisesti tottunut Nemon äänekkäisiin agilitysuorituksiin, niin en enää ihan pienestä hätkähdä. :P

Iltasella otettiin vielä namiruutu, mikä imuroitiin tyhjäksi oikein tehokkaasti. Rion mielestä on ihan epäreilua, että nostan sen pois ruudusta silloin, kun siellä on vielä namia jäljellä ja sille jää aina hirveä hinku takaisin ruutuun. Eilen siitä huomasi jo ruutua lähestyttäessä, että se tiesi selvästi, mitä se oli menossa tekemään, hirveä hinku oli päästä aloittamaan. Lupa heltisi kuitenkin vasta rauhallisen istumisen ja kontaktin jälkeen. Iltatokot ennen iltapalaa sujui myös oikein hyvin, perusasennot se teki hienosti itse, edestäpäin tultaessa avustin hieman loppupyörähdystä namilla. Paikallaanoloa tehtiin häiriön kera, Rio kestää mm. itsensä ympäri kävelyn hienosti. Harmittavan vähän kerettiin tänään touhuilla, mun piti tehdä töitä vielä illalla kotoa käsin, joten Riolla riitti energiaa vielä kaiutinjohtojen hajottamiseenkin... ;)

Käytiin sunnuntaina agiliitämässä Siuntiossa epiksissä. Kisaavien rata oli aika kinkkinen ja tuloksia ei tullut kovin montaa (maxeissa ei yhtään...), Nemon kanssa saatiin tulokseksi kymppi ja sijoituttiin sillä kolmansiksi. Nemo oli oikein hyvin kuulolla ja teki hienoa rataa, ohjaaja sähläsi yhden kosketusvirheen (kannattaa kompastua putkeen ja ottaa sitten tukea koirasta) ja muurin palikan verran. Olin siis oikein tyytyväinen meidän höyrypäähän ja uskaltauduin ilmoittautumaan tämän kuun lopussa oleviin Hakunilan kisoihin. Toivottavasti meidän kisatilanteeseen liittyneet ylikuumenemisongelmat olisi nyt taaksejäänyttä elämää...

Rio oli mukana kannustamassa isoveikkaa ja syömässä nameja. Se katseli kiltisti radan laidalta kisasuorituksia ja otti oikein hienosti kontaktia. Lisäksi Rio kävi tervehtimässä paria katsojaa sekä kävi pokkaamassa Nemon palkinnot, nuorenahan se vitsa on väännettävä tässäkin hommassa. ;)

Iltapäivä sujui "mummin" synttärijuhlilla, missä Rio pääsi riehumaan Osku-mäyriksen kanssa. Juhlista jatkoimme junakyydillä Helsinkiin, missä kävimme ensin ihmettelemässä aseman menoa ja meininkiä. Rio käveli oikein kiltisti ihmisvilinässä, mutta rullaportaiden alapäässä se pisti pakin päälle. Reppana luuli, että portaat vyöryvät päälle... Hetki siinä ihmeteltiin portaita ja syötiin nameja, minkä jälkeen Rio ilmeisesti totesi ne vaarattomiksi ja alkoi syödä mun kengännauhoja, mutta kuljettiin portaissa varmuuden vuoksi pari kertaa sylikyydissä edestakaisin. Oli siinä varmaan kanssamatkustajilla ihmettelemistä, kun joku hullu kulkee koiranpentu sylissä rullaportaissa eestaas. Hurjat rullaportaat oli muuten ensimmäinen asia, mitä Rio on meillä ollessaan pelännyt, ja siitäkin pelosta päästiin kymmenessä sekunnissa eroon. Rohkea poika.

Asemaseikkailun jälkeen Otto tuli hakemaan meidät autokyytiin ja jatkettiin matkaa hakutreeneihin. Rio otti autossa 1,5 tunnin unet ennen omaa vuoroaan ja tuli makkararinkeilemään oikein virkeänä ja reippaana sekä sopivan nälkäisenä. Makkararinki sujui oikein hienosti, Rimppa kiersi maalimieheltä toiselle ja antoi kaikille ylitsepursuavan innokkaan tervehdyksen lisäksi naamapesun. Se sai myös hienosti vainun makkararingin takana pressun alla piilossa olleesta maalimiehestä, ja meni oikein polleana syömään namit myös häneltä. Mä olin niin ylpeä pikkumiehestä, kun se kiersi maalimieheltä toiselle keräämässä kehuja ja rapsutuksia hyvin menneen treenin jälkeen.

Maanantaina tehtiin aamulla vähän tokoa. Rion mielestä perusasento on jo helppo juttu ja edestäpäin tullessa se pyöräyttää itsensä ympäri ja sivulle istumaan jo selvästi ennen mun käsiapua. Tätä pitäisi nyt kysyä koulutuksessa huomenna, että pitäisikö siihen jotenkin puuttua, kun asento saattaa tuossa Rion omassa pyörähdyksessä jäädä hieman vinoksi. Noh, toisaalta pikkukoira tekee hommia oikein innokkaasti ja on selvästi ylpeä itsestään, kun osaa jo ihan itte. Istu-seiso -vaihdot onnistuu jo ilman käsiapua, nami tulee ihan nenän edestä joka vaihdon jälkeen. Lisäksi tehtiin pitkä (6 sek) paikallaanolo, mistä vapautus aamuruualle. Iltapäivällä tehtiin pikatokot (pari innokasta perusasentoa ja istu-seiso vaihtoa, Rio teki hommia tosi innokkaasti) ja lähdettiin tukka putkella Nemon agilitytreeneihin. Rio pääsi mukaan rataantutustumiseen, minkä aikana se juoksi innoissaan putkea edestakaisin ja yritti kiipeillä puomille ja A-esteelle. Hain sen alas kummaltakin muutamamaan otteeseen... Kohta täytyy varmaan alkaa rajoittaa Rion oma-aloitteisuutta agilitykentällä ja tiukentaa linjaa sen suhteen, että esteitä tehdään vaan mun kanssa. Vielä en ole tosin sitä raaskinut tehdä, toisella on niin kivaa... :) Nemon treenien jälkeen otin Myyn kanssa nopeat tokoilut häiriön alla ja Myyskä yllätti olemalla oikein hieno ja keskittynyt. :) Sitä ei häirinnyt yhtään kentällä olevat koirakot, joten en viitsinyt jäädä kokeilemaan, kuinka pitkään se jaksaa keskittyä. Tehtiin parit seuruut ja lyhyet paikallaolot, ne Myyskä jaksoi hienosti. Rion kanssa hengailtiin vielä hetki kentän laidalla ja juoruttiin kavereiden kanssa. Rio kävi toki kavereiden rapsuteltavana ja sitä ei tarvinnut kieltää hyppimisestä kuin kerran, jippii! Loppuajan Rio keskittyi köllöttelyyn ja nurmikon repimiseen, ennen autoon menoa otettiin vielä parit kontaktitreenit.

Perjantai-illan ratoksi käytiin kentällä vähän agiliitämässä. Rio oli mukana rakentamassa rataa, pyörimässä jaloissa ja tunkemassa itseään putkiin jo siinä vaiheessa, kun kannettiin niitä Oton kanssa kentälle. Sen lisäksi Rio käytiin noukkimassa muutamaan otteeseen A-esteen ylösmenon puolivälistä turvaan, ehtiväinen pentunen... Leikittiin ensin Rion kanssa hetki esteiden välissä, minkä jälkeen tehtiin vähän putkea ja hyppyjä. Huomasin heti alkuvaiheessa, että lelupalkka nosti Rion kierroksia vähän turhan paljon, joten vaihdettiin palkka lelusta nameihin. Tehtiin putkea suorana ja mutkalla sekä yhden "hypyn" kautta, Rimpalla oli tosi kivaa. :) Tehtiin myös pari lähetysharjoitusta hieman lyhyemmän putken kautta namilautaselle, hienosti sujui.

Nemon kanssa tehtiin helpohkoa rataa, missä keskityttiin lähinnä kontakteihin. Tein ihan tarkoituksella radan, missä A:lle tultiin hypyn ja suoran putken kautta tosi kovaa, jotta päästäisiin kertaamaan kontakteja myös kovasta vauhdista. Parin muistutuksen jälkeen rata sujui oikein hienosti, Siuntioon lähdetään siis hyvillä mielin. Kontakteja tosin pitäisi kertailla myös remmissä, jotta Nemo kestäisi enemmän välimatkaa/mun liikettä ja suorittaisi silti kontaktit huolella.

Myyn kanssa iloiset tokotreenit. :) Alkuun paikallaanolo, nousi hieman kun lähdin palkkaamaan. Annoin uuden käskyn, eikä enää noussut. Lisäksi lyhyitä pätkiä seuraamista ja seuraamisesta maahanmenoja, oikein iloista ja keskittynyttä tekemistä, jes! Ottokin kehui, että Myy näyttää ihan tokokoiralta. Lopuksi käytiin ottamassa parit hypyt.

Tänään käytiin Rion kanssa normaalien aamutokojen (perusasentoa, istumista ja istu-seiso -vaihtoja) jälkeen ihmettelemässä ihmispaljoutta ja tekemässä kontaktitreeniä kauppakeskuksen ulkopuolella. Rio oli tosi hieno, se ei välittänyt mitään skeittaavista pojista, lastenrattaista, pyörätuolista eikä ohikulkevista ihmisistä. Marjamyyjäkin kehui kuinka kauniisti Rio käyttäytyy. Iltapäivällä mentiin käymään kavereilla, missä Rioa vastassa oli Hilla-corgi ja Tessa-flätti. Koirat leikki hyvän tovin keskenään, minkä jälkeen käytiin vielä metsässä juoksentelemassa Tessan ja Marian kanssa. Iltaruuan yhteydessä parit perusasennot ja ihan lyhyt paikallaanolo, ei viitsitty enempää kun Rio oli vähän väsyneen oloinen.