Vihdoin ja viimein sain avattua Riolle ja foxikavereille oman blogin. Tässä blogissa on tarkoitus seurata pääasiassa Rion elämää ja kehitystä huljaksi boldelkollieksi, mutta myös Nemon ja Myyn edesottamuksista täältä saa varmasti lukea. :)
Rio on ollut meillä nyt kolme viikkoa, ja tähän mennessä ollaan opittu ja tehty seuraavaa:
*Ottamaan kontaktia itsenäisesti erilaisissa tilanteissa, myös kovan häiriön alla. Tämä onnistuu niin agilitykisoissa, jalkapallo-ottelussa kuin vilkasliikeinteisen tienkin varrella (ainakin toistaiseksi...). Myös esim. kavereiden luo leikkimään halutessaan se muistaa useimmiten kysyä luvan ottamalla kontaktin. Kotosalla olen alkanut välillä jo pidentämään palkkausväliä (1s, 3s, 2s, 5s, 1s jne)
*Leikkimään kaikissa edellä mainituissa paikoissa. Aluksi leikimme vetoleikkejä kahdella erillisellä lelulla, kun Rio tykkäsi kuskata voittamansa lelun aina sivummalle. Nykyään se on kuitenkin alkanut tyrkyttää sitä takaisin leikittäjälle; ilmeisesti lelun retuuttaminen kaverin kanssa on kuin onkin kivempaa kuin sen yksinään jyystäminen.
*Treenattu luoksetuloja hetsaamalla päivittäin. Luoksetulojen toimivuutta häiriön alla ei olla vielä alettu testaamaan, sillä en missään nimessä halua tilanteeseen, missä Rio ei tottelekaan kutsua.
*Harjoiteltu ahkerasti perusasentoa, johon Rio osaa tulla itse melkein joka kulmasta. Vain suoraan edestä tullessa käytän pientä käsiapua. Rio on myös alkanut hakeutua itsenäisesti perusasentoon kivoja juttuja odottaessaan, ja esim. ruokakupin tai luvan ulosmenoon saa nykyään perusasennosta.
*Treenattu namiruutuja. Tämä on Rion suosikkihomma ja se "jäljestää" todella rauhallisesti ja intensiivisesti. Ja karkaa lopetuksen jälkeen takaisin ruutuun, jos se vain on mahdollista...
*Treenattu kotona tokojuttuja lyhyissä pätkissä useampaan otteeseen päivittäin. Pääasiassa treenin alla on ollut perusasento, muutaman sekunnin paikallaanolot ja istu-seiso -vaihdot, nyt uutena juttuna mukaan on tullut myös maahanmeno. Noutoa pallolla ja ruutua olisi tarkoitus aloitella seuraavaksi.
*Käyty agilitykentällä muutamaan otteeseen tekemässä putkea ja juoksemassa/leikkimässä siivekkeiden välissä. Rio oli tosin kiipeämässä oma-aloitteisesti myös A-esteelle, mikä ei taas mun mielestä ollut kovinkaan hyvä idea... Lisäksi ollaan saatu paljon vinkkejä kokeneilta agilityharrastajilta, kuinka meidän kannattaa treenailla nyt pentuaikana.
*Käyty raunio/hakutreeneissä tekemässä makkararinkiä ja tapaamassa tosi kivoja maalimiehiä
*Lenkkeilty metsässä päivittäin ja ihmetelty sieltä löytyviä aarteita (lue: keppejä, käpyjä ja lehtiä) yhteistuumin, harjoiteltu puiden kiertämistä ja istuskeltu mättäällä syömässä mustikoita
*Ja ennen kaikkea opeteltu elämää. :) Käyty agilitykisoissa ja -treeneissä kannustamassa Nemoa ja muita tuttuja, vierailtu kavereilla ja sukulaisilla, harjoiteltu käytöstapoja, kuljettu autolla, käyty katsomassa jalkapallo-ottelua, harjoiteltu remmissä kävelyä, kiusattu Myytä ja Nemoa ja sen jälkeen juostu Myytä ja Nemoa kiljuen karkuun, kun ne hermostuu kiusaamiseen, kävelty vilkkaassa urheilupuistossa, käyty kävelyllä kaupungilla, harjoiteltu rauhoittumista erilaisissa tilanteissa, käyty metsäretkillä, herätetty koko muu lauma vinkulelukonsertilla kuudelta lauantaiaamuna, kun ei enää nukuta, tavattu paljon erilaisia ihmisiä ja turvallisiksi tiedettyjä koiria, tarkistettu hampaita, korvia, silmiä ja kiveksiä, leikattu kynsiä, seisty pöydällä, vierailtu toimistolla, kuljettu hississä ja erilaisilla alustoilla, käyty tallilla tutustumassa hevosiin, revitty olohuoneen verhoja, maisteltu jalkalistoja, rikottu yhdet Oton kengät ja leikitty Myyn ja Nemon kanssa.
On se vaan niin ihana <3
