Tohelo omistaja meni ja teloi nilkkansa agilitytreeneissä tiistaina ja kulkee nyt sauvoilla. Ei se onneksi murtunut ole, mutta nivelsiteistä löytyi repeämä, jota nyt paranellaan levolla ja jumpalla. Koirien treenamisen ja ulkoiluttamisen tää toki tekee hieman hankalaksi, mutta onneksi on tuo ahkera kepo, joka hoitaa koirien lenkityksen mun maatessa sohvalla. Ja sehän ei tunnetusti sovi lainkaan mun luonteenlaadulleni, joten mä olenkin jo kahden lepäilypäivän jälkeen täysin kypsä.

Viime viikonloppuna sattui Rion kanssa jotain uutta ja ihmeellistä, kun se kadotti korvansa ihan täysin eikä totellut, kun mä kutsuin sitä luokse. Me oltiin tallilla tekemässä aamutallia, kun tallille tuli ihana leikkikaveri, iso labradorinnoutajauros. Rio ja kaverikoira juoksenteli tallin pihalla sillä välin, kun mä vein hevosia tarhaan. Kun mä olin valmis hevosten kanssa, kutsuin reilun puoli tuntia kaverinsa kanssa riehunuttua Rioa, joka lähtikin tulemaan mua kohti, mutta kääntyi muutaman askeleen jälkeen takaisin leikkikaverinsa luokse, minkä jälkeen koirat katosi tallin kulman taakse. Mä marssin koirien perään ja löysin ne leikkimästä mutalammikosta. Labbis makasi lammikossa kyljellään ja Rio hyppi kaverin ympärillä. Kutsuin Rioa uudestaan tuloksetta, minkä jälkeen mä kävelin Rion luokse, nappasin sen kiinni ja saattelin sen suoraan autoon. Tyhmä, tyhmä minä, ei olis pitänyt kutsua kun toisella oli kivaa, mutta en oikein voinut enää jättää juttua keskenkään. Hetken päästä hain Rion autosta ja päästin sen taas leikkimään kaverin kanssa. Nyt pikku-ukko olikin ihan eri tavalla kuulolla ja kävi aina välillä tsekkaamassa, että hän on edelleen mun mielestä tosi hieno ja fiksu.  Luoksetulo maittoikin ihan eri tavalla, ja palkkasin sen onnistuneesta suorituksesta oikein kunnon riehumis-repimisleikillä.

Viikonloppuna Rio sai taas uusia kokemuksia, kun se pääsi lauantaina vierailemaan mun kummitytön luona Ylöjärvellä ja sunnuntaina canicross-kisoihin kannustamaan tuttuja. Kummitytön perheessä on kolme pientä lasta, kani ja kaksi koiraa, joten menoa ja meinikiä riitti. Rio oli lasten keskellä heti kuin kotonaan, eikä säikähtänyt kiljahteluista, itkusta tai äänekkäistä leikeistä tippaakaan. Kani oli ensialkuun vähän pelottava , mutta hetken ihmeteltyään Rio rupesi haastamaan sitä leikkiin. Aina välillä Rioa piti vähän rauhoitella, kun sillä meinasi mennä lasten kanssa vähän turhan lujaa ja se meinasi innostua esim. hyppimään, mutta olin siitä kyllä tosi ylpeä. Pikkubortsu on kyllä kotonaan ihan missä vaan... Sunnuntaina mä osallistuin lainamalikka-Ollin kanssa RimA:n järjestämiin canicrossin sm-kisoihin RimA:n joukkueessa, ja Rio pääsi mukaan kannustamaan. Kisojen jälkeen se pääsi vielä juoksentelemaan vapaana kilpailujen lähtöalueelle yhdessä Plikka-kelpien kanssa kun me purimme pois ratanauhoja ja telttoja, ja siinä rytäkässä pikku-ukko taisi rakastua... Plikka oli sen mielestä vaan niiin ihana!  Pariin otteeseen jouduttiin kutsumaan koirat luokse, kun lähtöalueelle tupsahti muita koiria ja Rio juoksi aina meidän luokse ensimmäisenä. Se oli ihan mahtavan hyvin kuulolla, ihan selvästi edellispäivän muistutus oli sillä vielä mielessä.

Muuten ollaan tokoiltu oikein ahkerasti. Kun pystyin vielä kävelemään, me aloiteltiin seuraamisessa vähän täyskäännöksiä, pienempiä käännöksiähän me ollaan tehty jo pitkään. Lisäksi me ollaan otettu ohjelmaan vähän sivuttaisaskelia. Rion seuraaminen on tosi intensiivistä ja se onkin nykyään yksi sen suosikkijutuista. Sen mielestä on tosi kiva leikki yrittää pysytellä koko ajan oikeassa paikassa mun mutkitteluista yms. huolimatta, ja se on oppinut tiivistämään asentoa ihan itsenäisesti. Toki me treenataan ihan vaan imuttamalla, mutta mä olen kyllä oikein ylpeä tosta ipanasta.  Nouto sujuu erinomaisesti, Rio noutaa vauhdilla ja palauttaa käteen, mutta... Mä oon alkanut huomata, että se suhtautuu noutamiseen jo hieman liiankin innokkaasti. Se ei hauku ja malttaa muutenkin mielensä hyvin, mutta sillä on noutaessa "se ilme".  Viimeksi palkkasin sitä hienosta käteen palautuksesta namilla, ja se ei kelvannutkaan, joten nyt on oltava aika varovainen, ettei tästä tule pakkomiellettä. Aatelin aloittaa myös jonkunasteiset pitoharjoitukset, vaikka me ei nyt alunperin ollakaan treenattu noutoa takaperin ketjuttamalla. Aletaan nyt sitten hioa tuota silloin tällöin esiintyvää pureskelua pois, kun se itse nouto ja palautus sujuu vauhdikkaasti.

Hakuilussa on tullut Rion kanssa vähän taukoa, mutta ollaan tehty välillä kavereiden kanssa hajunhakutreenejä. Se nyt on ollut semmoista leikkiä, kaveri piiloon, me käydään hakemassa haju ja mä lähetän Rion ukolle vähän matkan päästä, mutta onpahan tehty edes jotain. Viikonloput on sujuneet niin tiiviisti Nemon kanssa kisoissa, että me ei olla päästy oikeisiin treeneihin kolmeen viikkoon, ja nyt sitten taukoa tulee vielä lisää.   Agilityn kanssa tulee myös vähän taukoa, tosin mä ajattelin ottaa parit irtoamistreenit viikonloppuna, kun silloin mun ei tarvitse itse liikkua. Sylkkäreitä / poispäin käännöksiä ja siivekkeen kiertoja yms. helppoa pyöritystä me voidaan toki tehdä nyt sairaslomalaisinakin, samoin ajattelin kaivaa netistä parit temput, joita voidaan harjoitella. Lisäksi ajattelin keskittyä treenaamaan kaukoja naksun avulla, jotta saan Riolle vielä vahvistettua, mitä mä siltä haluan. Joten eiköhän tää tästä.